Ultrabrune kaatui juuri valtaosin tuoppiin. Jääkaapissa odottaa Chimayn valkoinen ja vanha suosikki Sierra Nevada pale ale. Keskiviikkona tuli maisteltua kaikenlaista, mutta vähemmän rauhallisissa merkeissä. Ensimmäinen huikka Ultrabrunesta antaa ihan positiivisen kuvan, ei kovin monimutkainen, mutta hyvin tehty. Pitää vain ottaa rauhallisesti näiden volttien kanssa, pitää laittaa tuoppi vaikka parin metrin päähän niin saa edes vähän liikuntaa samalla....
1,5 litran Bornem Tripel aukesi viimein - joten arviokin päivittyy pikapuoliin. Noita näyttää myös olevan vielä Arkadian Alkossa jäljellä ihan mukavasti.
Tämä yksilö oli jonkin verran korkkivikaisen makuinen, mutta hiilihappo on kyllä tallella, eikä tämä pahaakaan ole... Silti 21 euroa voi sijoittaa fiksumminkin.
[Edit: Arvio päivittyi]
Ecaussines La Pennefoisse on lasissa ja arvostelu tuli juuri kirjoitettua. Saman panimon loistavassa Ultrabrunee:ssa on havaittavissa samantyylistä täyteläistä hedelmäisyyttä. Ultrabrunee:ssa pehmeä ja täyteläinen maltaisuus on kuitenkin selvästi pääosassa ja hedelmäisyys on havaittavissa sopivasti taustalla. La Penneffoise:ssa taasen pääosassa on hedelmäisyys ja maltaisuus pysyy taustalla. Molemmista em. oluista löytyy mielestäni samoja piirteitä, joita kuitenkin on painotettu täysin eri tavalla, jolloin on saatu aikaiseksi kaksi hyvää, mutta erilaista olutta. Kertoo ehkä panimon ammattitaidosta jotain, että samoista elementeistä voidaan rakentaa näin erilaiset oluet? Kun vain pääsisi testaamaan muutkin panimon tuotteet... Kokeilkaa kuitenkin molemmat em. oluet tai ainakin tuo Ultrabrunee.
La Trappe Quadrupel 0,75 litran pullosta, joka Irlannin matkalta mukaan tarttui. Tästä versiosta en viitsi sivuille vielä pisteyttää, täytynee maistaa myös sivun arvostelun keramiikkapullo. Eroavaisuuksia Sepon arvioon oli kuitenkin joitakin, esim. omassani oli (minulle eksoottinen) maakellarin tuoksu ja maku, mistä pidin ja annoin pisteitä. Joku toinen olisi voinut ehkä pitää korkkivikaisena tai väärinsäilytettynä? Vaikka olut ei ollut kovin monimuotoinen, oli se jollain tapaa kiehtova. Lisäksi ainakin joissakin witbiereissä löytyvä hiivainen savimaisuus oli tässä niin kuivana versiona, ettei se häirinnyt ollenkaan. Tai sitten alan vain tulla sinuiksi tyylin kanssa. Sulkeutuneisuudestaan huolimatta pidin kyllä. Ja näin työviikon jälkeen oivallinen myös annoskoonsa puolesta
Mutta jos tämän pitäisi olla aitoa oikeaa trappista (tyylisuunta jonka tuntemus ja tietämys toistaiseksi on kyllä melko rajoittunut) niin melko kauaksi jää. Silti, hinta-laatusuhde kohdallaan, ainakin ulkomailta ostettaessa
En minäkään ole vielä tuota (Oppaan kuvassa näkyvää) keramiikkapulloa korkannut, vaan arvio perustuu pikkupulloihin
. Tuota maakellaria on tosiaan aika monessa korkkikorkillisessa oluessa - ja se on sikäli ikävää, ettei se kuulu asiaan, vaikka ei olutta sinänsä pahemmaksi tekisikään. Synteettinen tai kruunukorkki sopii tässä suhteessa paremmin olutpulloon, ja kestää paremmin väärääkin säilytystä.
sayravai Kirjoitti:En minäkään ole vielä tuota (Oppaan kuvassa näkyvää) keramiikkapulloa korkannut, vaan arvio perustuu pikkupulloihin . Tuota maakellaria on tosiaan aika monessa korkkikorkillisessa oluessa - ja se on sikäli ikävää, ettei se kuulu asiaan, vaikka ei olutta sinänsä pahemmaksi tekisikään. Synteettinen tai kruunukorkki sopii tässä suhteessa paremmin olutpulloon, ja kestää paremmin väärääkin säilytystä.
..Josta pitikin kysymäni alkuperäisessä viestissä, mutta ajatus lirvahti hyppysistä. Eli olutpullon säilytysasennosta. Vaikka melko fundamentaalinen kysymys onkin, en viitsi nyt omaa threadia avata. Siis, onko pystyasento oluelle kuin oluelle pullosta ja korkista riippumatta aina paras ja ainoa asento olla ja elää. Koska jostain muistan lukeneeni, että (ainakin viinipullot) on syytä vaakatasossa säilyttää, jotta (korkki)korkki pysyy kosteana. Päteekö tämä sellaisenaaan myös isompi korkkikorkillisiin olutpullohin, niin luonnon- kuin synteettisiin korkkeihin? Mahdollinen hiivasakka pitää toki lappeellaan pidempään säilytettäessä huomioida, että vaakatasoon rykäistessä antaa pari päivää kopeloinnista asettua ennenkuin hiplaa korkkia aukipäin.
Tällä hetkellä lasissa O'Hanlons Yellow Hammer. En oikein näistä Golden aleista perusta, mutta tämä on melko hyvää (kuten saattoi odottaakin Cascade-humaloidulta oluelta :cool
. Olisi hyvä saunajuoma, mutta on vähän suolanen hinta: 4,25 €..
Tällä hetkellä lasissa on Hong Kongilainen Sun Lik Beer, valmistettu lisenssillä Briteissä. Olut on hyvin vaalean keltaista, pienellä nopeasti häviävällä vaahdolla. Hyvin kevyt, vetinen, hiilihappoinen ja hieman maissisen makea lager jossa kevyt ruohoinen humalointi. Kaiken kaikkiaan hyvin miedon makuinen ja mitäänsanomaton olut, mielestäni ei kelpaa edes janojuomaksi.
Pitihän tämäkin kokeilla, eli Koff III muovipullosta. Sama paska eri paketissa..
Haandbryggeriet Nissemor. Olipa hivenen raikkaampi kuin muistin! Viimeksi kun maistoin tätä, joskus ennen joulua, mausta erotin vain sen hurjan maltaisuuden ja täyteläisyyden.
Pitääpä kertoa samantien pienimuotoinen tarina. Oikeastaan minun piti nauttia viimeinen Samuel Adamsin Winter Lager pulloni. Kun olin saanut sen lasiin kaadettua ja pöydälle, niin päätin siirtää hieman konvehtirasiaa, jonka takia koko lasi kaatui ja tipahti lattialle. Nyt on skanneri, näppäimistö, hiiri ja matto ihan oluessa. Mikäs siinä. Vähäsen vaan ketuttaa, kun tuo kyseinen pullo sattui olemaan oman olutkaappini ja Salon Alkon viimeinen.