Daleside Chocolate Stout. Eipä ollut tosiaan mitään hakemaani makeaa suklaapuuroa, vaan hyvin dalesidemainen, eli siinä mielessä ei odotuksia pettänyt. Vielä joskus kun pääsisi kunnon suklaakiisseliolutta maistamaan, niin hyvä olisi. Toistaiseksi kaikissa (parissa) maistamassani "suklaa" oluessa ei suklaisuus ole ollut kuin säädyllisenä mausteena turhankin tasapainoisessa kokonaisuudessa. Vinkkejä siis otetaan vastaan
Aldaris Porteris perään, ja kyllä maistuu. Viime kohtaamisesta onkin kulunut jo luvattoman pitkä aika, ja tuolloin olut taisi toimittaa liki kunnianarvoista kulutusoluen virkaa omassa taloudessani, nimenomaan verrattoman hinta-laatusuhteensa vuoksi. Voisi tässä puhua miltei jo pienestä uusihastuksesta, mutta täytyy pitää pienempää ääntä, ettei Schlenkerla kuule..
Toki pohjalle nautittu ei-niin-voimakas stoutti aiheuttaa varmasti vertailukohtansa vuoksi pientä lisäboostia tälle, mutta siitä huolimatta on mielestäni hymiönsä ansainnut. Ruisleivät, suklaakakut ja taatelitkin voi ihminen löytää tässä alkoholinsa tarpeeksi hyvin kätkevässä ja mukavan makeassa oluessa, joka mielestäni sopii oivallisesti vähävaraisen, aloittelevan olufistin suuhun kuin joku muu mikä.
St. Bernardus Abt 12 (kiitokset Sepolle). Aloitin siemailun jääkaappikylmänä (n. +8 astetta), kuuden minuutin kuluttua löysin tuoksusta sen aurajuustoisen vivahteen, jota lähdinkin etsimään.
Veljille tuliaisiksi tuotuja oluita itsekkin maisteltua. Great dividen Yeti imperial stout oli jälleen kerran kompromissittoman upea potku makuhermoihin. Saman panimon Hercules double IPA oli vallan mainio humalapommi.
Puoli vuotta edellistä kokeilua enemmän ikääntynyt Harveysin panimolta blokattu Le coqin double imperial stout extra oli illan positiivinen yllätys: tämähän on helvetin kovaa tavaraa. Viime kerralla koettu shokki vaihtui iloon imperial stouttien ollessa tutumpi juttu ja maku oli huomattavasti pehmeämpi. Käsittämättömän haastavahan se silti oli mihin tahansa suomessa valtioholhouksen alla saataavaan olueen verrattuna.
Tuoksussa puuta, rusinaa, jotain sherrymäistä. Suutuntuma on huikean paksu, lähes hiilihapoton. Maku viinimäinen, puuta, hedelmää, soijaa, roppakaupalla mallasta ja humalaa, lopetus kuiva ja hieman suklainen ja lakritsinen. Pelottavan äärimmäinen olutkokemus ja ei sovi kaikille, mutta tällä kertaa ehkä ikääntymisen aiheuttaman pehmentymisen vuoksi jäi jopa kaipaamaan lisää.
Ja sitten tuli vielä kumottua yksi Becks tölkki ihan vain janoon =)
Maistelen uusiksi Old Engine Oilin, ekalla kokeilukerralla kun en tästä niin paljoa tykännyt... selkeästi hedelmäisempi tällä kertaa ja suutuntumakin on ehkä vähän pehmentynyt, mutta tän täytyy antaa lämmetä vielä jonkin aikaa enempien aromien irtoamiseksi.
Se on kumminkin sanottava, että OEO:ssa ja Närke Kaggenissa on paljon samaa.
Kolmen päivän baltiportervertailu saatu juuri päätökseen. Joka päivä maistettiin siis yksi olut, järjestyksessä Aldaris Porteris, Utenos Porter ja Tartu A.Le Coq Porter. Järjestys on myös samalla parhaimmasta huonoimpaan ja edullisimmasta kalleimpaan. Joka sopii kyllä ihan mainiosti
A.Le Coq Porterin tapauksessa kyllä mietin, että onkohan olut ihan kunnossa tai oikein varastoitu, kun niin yksiulotteisena ja jälkimaultaan hieman vetisenä ja pahvisena näyttäytyi (parasta ennen päiväys 10.02.08). Vai onko nenään päässyt luiskahtamaan joku herne tai korkki. Täytyy testata tuoreempaa versiota joskus myöhemmin.
Tuossa illalla tuli maistettua gastropub tuulensuussa liefmans glühkriek n.70 asteiseksi lämmitettynä. Täytyy sanoa että on kyllä erikoinen olut, tykkäsin todella paljon ja ikävä juttu jos tulevaisuudessa tätä erikoisempaa herkkua ei enää voi saada.
Tämä olut olisi oivallinen glögin korvike jos vain olisi helpommin saatavilla.
Kunhan kämpille ehtii (noin 30 min jos peurat antavat tietä eivätkä pyri kyytiin), niin vastakypsynyttä SDL 6,0 sekä wanhaa kypsää Dunklesia, nammm.
Join äsken Tummaa Kukkoa uudesta 0,5 l lasipullosta. Prosentit 4,5. Suutuntuma ehkä karkeampi? Muuten tuttua kamaa.
Pullonkorkin alla nopan silmäluvut 4 ja 5. Tietääks kukaan mistä on kyse?
Ostopaikka CM Malmi.
Tällä hetkellä taas Hartwallin Chocolate Porteria, kun sitä tuli pari tölkkiä ostettua viikolla.. Eipä tästä paljoa muuta irti saa kun maitosuklaata, eikä tämä maistu oikeen millekkään kun äsken tuli Old Bricks'issä nautittua yksi Achel Bruin ja Pauvel Kwak. Oli muuten omalla kohdalla eka kerta kun maistoin Achel bruinia ja olut nousi kyllä omalla listalla todella korkealle! Mahtava ylikypsän hedelmän, rusinan ja makean maltaan maku! Tätä lisää..
Nøgne Ø India Pale Ale (Batch 296, 090707) Viime syksynä nautin ensimmäisen pullon tästä erästä, enkä malttanut tätä tämän kauempaa kaapissa kypsytellä. Eipä taida näin lyhyellä kypsyttelyllä vielä mitään tapahtuakaan, en minä ainakaan suurempia eroja löytänyt niin maussa kuin tuoksussakaan, paitsi että viimeksi en havainnut vienoa salmiakin tuoksua tässä. Ja hyväähän tämä on.
Olisihan näitä kiva kypsytellä eri batcheja muutamia vuosia ja pitää kunnon maistiaiset, onko kellään kypsymässä?