Fritziä korpee eniten se, että ennen matsia (oli sitten jalkapallo, lätkä, koris, lentis, pesis tahi kyykkä) kannatetaan "omaa joukkuetta", vaan hyvin vikkelään käännetään takki/huivi muu vastaava jos oma suosikki ei juuri sinä päivänä olekaan paras. Ei hyvä.
Minua taas korpee se että esim. suomi-portugali pelissä monet suomalaiset kannustivat portugalia, sama juttu oli aikoinaan kun englanti kävi täällä.
(08.02.2010 18:03)arde Kirjoitti: [ -> ]Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen kohdalla ei ole yhtään hyvää muistoa. Lohduttomaltahan se tuntuu, mutta ei suuria saavutuksia ole.
Suuria saavutuksia ei ehkä ole mutta onhan niitä muita hyviä muistoja kuitenkin.
(08.02.2010 17:04)Beerman Kirjoitti: [ -> ] (07.02.2010 21:56)arde Kirjoitti: [ -> ] (07.02.2010 20:09)Jio Kirjoitti: [ -> ]Kenekään ei pidä unohtaa sitä hirveää vuoden 1997 Unkarin tasuri-/flipperimaalia Suomen verkoon stadikalla, minkä johdosta/ansiosta Unkari pääsi karsimaan 1998 MM-kisoista Jugoslaaveja vastaan.
http://www.youtube.com/watch?v=UZTuQpX3o-w
Mahdotonta kuvailla miltä tuntui kun melkein 40 000 ihmistä hiljenee yht'äkkisesti. Se oli kammottavaa.
Olin paikalla ja toipumisprosessi traumasta on yli 12 vuoden jälkeen edelleen alkutekijöissä, herään säännöllisesti vieläkin kauhunhuutooni pallon pomppiessa Suomen maalin edessä. Sääkin oli suoraan helvetistä.
On se kumma että Suomen kannattamiseen urheilussa liittyy niin paljon tuskaa ja traumoja. Myös se surullisen kuuluisa puolivälieräottelu Ruotsia vastaan koti lätkän-MM kisoissa 2003 aiheutti vakavia mielenhäiriöitä. Sen jälkeen ei tehnyt yhtään mieli mennä hyvään olutravintolaan, paras paikka sillä hetkellä oli Pub Pete.
Torino-2006 finaali ei ollut läheskään yhtä paha vaikka se on minun silmissä hyvä 2.
You'll (never) walk alone.
No niin, top-3 traumat.
Olin kaverin 30-vuotissynttäreitä viettämässä 1997. Jotkut meinasivat heittää tv:nsä pihalle.
2003: 5-1 -> 5-6: heitin itse Karjala-tuopin pihalle.
2006: Suomella peli kulki kuin unelma. Mutta itkuhan siitä tuli; prosessi vielä kesken ja soi:
http://www.youtube.com/watch?v=-jZ-QOa4VyI
(08.02.2010 18:57)Grabben Kirjoitti: [ -> ]Minua taas korpee se että esim. suomi-portugali pelissä monet suomalaiset kannustivat portugalia, sama juttu oli aikoinaan kun englanti kävi täällä.
Suuria saavutuksia ei ehkä ole mutta onhan niitä muita hyviä muistoja kuitenkin.
Itse Portugali pelissä olleena voin todeta, että sama asia pisti sapettamaan itseäni. Mutta jos totta puhutaan nämä suomalaiset Portugalin kannattajat, olivat "pikku"tyttöjä jotka olivat tulleet stadionille Ronaldon takia.
Tunnelma oli kyllä stadionilla todella jotain ihmeellistä kun Johansson iski 1-0 johtomaalin. Siinä vaiheessa kyllä huomasi että 95% oli tullut kannattamaan Suomea.
(08.02.2010 18:57)Grabben Kirjoitti: [ -> ]Minua taas korpee se että esim. suomi-portugali pelissä monet suomalaiset kannustivat portugalia, sama juttu oli aikoinaan kun englanti kävi täällä.
(08.02.2010 18:03)arde Kirjoitti: [ -> ]Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen kohdalla ei ole yhtään hyvää muistoa. Lohduttomaltahan se tuntuu, mutta ei suuria saavutuksia ole.
Suuria saavutuksia ei ehkä ole mutta onhan niitä muita hyviä muistoja kuitenkin.
Todellakin.
Eipä voi muuta sanoa kuin että surullista, mikäli jalkapalloihminen ei yhtään hyvää muistoa suomifutiksesta pysty kaivamaan.
(08.02.2010 23:43)Kiiski Kirjoitti: [ -> ]Eipä voi muuta sanoa kuin että surullista, mikäli jalkapalloihminen ei yhtään hyvää muistoa suomifutiksesta pysty kaivamaan.
Tuli tietysti kärjistettyä. Pieniä hyviä hetkiä on toki Arto Tolsan ja Olli Rissasen ajoista alkaen. Toisaalta pelkkä menestyskään ei tyydyttäisi ilman hyvää peliä. Harva arvostaa, tai en minä ainakaan, Kreikan EM-voittoa 2004, koska se tuli niin kyynisellä puolustuspainotuksella. Samoin on Tanskan tylsän EM-mestaruusryhmän 1992 kohdalla, paljon hienompaa oli kohtuullinen MM-turnausmenestys 1986 ja 1998, joissa Tanska pelasi älykästä taitojalkapalloa.
(09.02.2010 09:40)arde Kirjoitti: [ -> ] (08.02.2010 23:43)Kiiski Kirjoitti: [ -> ]Eipä voi muuta sanoa kuin että surullista, mikäli jalkapalloihminen ei yhtään hyvää muistoa suomifutiksesta pysty kaivamaan.
Tuli tietysti kärjistettyä. Pieniä hyviä hetkiä on toki Arto Tolsan ja Olli Rissasen ajoista alkaen. Toisaalta pelkkä menestyskään ei tyydyttäisi ilman hyvää peliä. Harva arvostaa, tai en minä ainakaan, Kreikan EM-voittoa 2004, koska se tuli niin kyynisellä puolustuspainotuksella. Samoin on Tanskan tylsän EM-mestaruusryhmän 1992 kohdalla, paljon hienompaa oli kohtuullinen MM-turnausmenestys 1986 ja 1998, joissa Tanska pelasi älykästä taitojalkapalloa.
Osittain samaa mieltä.
Toisaalta taas arvostan Kreikan voittoa hyvin paljon, sillä temppu tehtiin ei niin hyvällä joukkueella, mikä on melko arvostettavaa.
Pitääkin alkaa jo varailla matkoja länsinaapuriin kesäkuulle 2011
