Sivun koodia päivitetty 15.11.2008 klo 11:05:56
Tämä teos jonka tekijä on Seppo Äyräväinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi -lisenssillä.
Useimmissa ravintoloissa tarjotaan olutta sekä hanasta että pullosta. Toisinaan oluen ystävää hemmotellaan jopa niin, että tarjolla on samanaikaisesti tietyn oluen hana- ja pulloversio (tölkit rinnastuvat tässä yhteydessä pulloon). Kumpaa siis kannattaisi suosia missäkin tapauksessa?
Innokas olutharrastaja tietysti testaa molemmat vaihtoehdot rinnakkain, mutta aina tämä ei ole järkevästi mahdollista (jos esim. annoskoko on suuri). On siis hyvä tietää muutama perusasia...
Hanaolut tuodaan ravintolaan tynnyreissä, joista se saadaan ulos hiilidioksidin avulla. Joidenkin oluiden (Guinness ym.) kanssa käytetään typpikaasua, jolla saadaan aikaan hyvin tiheäkuplainen, kermainen vaahto. Hanatarjoilu sopii sellaisille oluille, joissa hiivasakan mukaan saaminen ei ole tarpeen - tai joissa se on jopa haitaksi maulle. Hiilidioksidin keinotekoisesta lisäämisestä ollaan monta mieltä, mutta peruslagerissa eroa pullotavaraan tuskin huomaa. Tämä tietysti vaatii, että hanalaitteisto on pidetty asianmukaisesti puhtaana, olut kiertää riittävän nopeasti (30 litran tynnyrin pitäisi kulua noin päivässä), ja se on säilytetty oikein (eli ei esim. kesäkuumalla 35°C varastossa). Ravintolat myyvät mielellään hanaolutta, sillä siitä saa paremman katteen annosta kohden kuin pulloista. Tynnyrit vaativat myös vähemmän varastotilaa kuin pullot, eikä niitä tarvitse keräillä pöydistä.
Useimmat belgioluet ja muutkin pullossa jälkikäyvät ovat lähes aina parempia pullosta, ja hanaversiot tuntuvat latteilta - tai esim. tripelien tapauksessa usein liian teräviltä ja alkoholimaisilta. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos odotat jossain oluessa löytäväsi pullon pohjalta sen ihanan hiivasakan, ei kannata ostaa hanaversiota. Esimerkiksi pullossa loistava Abbaye des Rocs Brune oli hanaversiona (Belgiassa, arvostetussa olutravintolassa!) latteaa ja mitätöntä - vain hädin tuskin 30 pisteen rajan rikkova olut. Toisaalta reilusti humaloidut, suodattamattomat pintahiivaoluet (esim. IPA, Imperial Stout) saattavat hyötyäkin hanatarjoilusta, sillä hiivan jäädessä pois humalointi pääsee paremmin esiin.
Hanaoluiden kroonisena ongelmana on, että ne tarjotaan liian kylminä. Vaikka itse olutastia olisi lämpimässäkin tilassa, olut kulkee hanaan jäähdytinlaitteiston läpi, joka on useimmiten säädetty epäinhimillisen kylmälle. Tuhdimpaa olutta saakin lämmitellä lasissaan pitkään, ennen kuin se tuoksuu tai maistuu miltään. Tällöin taas voi käydä niin, että olut ehtii väljähtyä ennen kuin se on sopivan lämpöistä nautittavaksi.
Hyvänä puolena taas pullo-oluisiin verrattuna on, että useimmat olutravintolat myyvät myös puolikkaita annoksia (vaikka näitä ei usein mainostetakaan - tietäähän pienen tuopin laskeminen enemmän tiskiä ja vähemmän liikevaihtoa). Vaikka litrahinta on yleensä korkeampi, pääsee pieniä hana-annoksia tilaava maistamaan halutessaan useampaa eri olutta päivän aikana. On toisaalta totta, että joidenkin (lähinnä kevyempien) oluiden kanssa pääsee paremmin sinuiksi juodessaan sitä 0,4 - 0,5 litran annoksen.
Pullo (tai tölkki) on edelleen se varmin vaihtoehto, jos haluaa tasaista laatua. Pulloissa tosin säilytysolosuhteet ovat vielä kriittisemmät, koska ne läpäisevät valoa. Valoisassa ja lämpimässä säilytetty pullo-olut pilaantuu nopeasti. Myös korkin tiiviys voi olla ongelma, etenkin luonnon- tai patenttikorkilla suljetuissa pulloissa. Kruunukorkkikin toki ruostuu ajan myötä, mutta tähän kuluu yleensä vuosikymmeniä. Tölkillä on ilmeiset hyvät puolensa pulloon nähden, etenkin jos olutta joutuu kuljettelemaan mukana. Lisäksi se ei läpäise valoa, joten periaatteessa se säilyttää oluen ominaisuudet paremmin. Olutpakkauksena se tuntuu silti edelleen kylmältä ja halvalta - ja ainakaan itse en voi olla ajattelematta, mitä tölkistä mahdollisesti liukenee pidemmän ajan kuluessa olueen. Lienee henkistä, mutta toisinaan tölkkiolut tuoksuu ja tuntuu maistuvan metallisemmalta kuin pullossa viihtynyt sukulaisensa.
Pullokäyneen oluen tapauksessa pulloversion valinta lisää vapausasteita, koska hiivan voi kaataa mukaan haluamassaan vaiheessa, tai jättää kaatamatta. Pullon voi myös ottaa halutessaan lämpenemään etukäteen, ja avata vasta sopivan lämpöisenä. Lisäksi pullon saa nähtäväkseen pöytään, jolloin voi tutustua etiketin tietoihin tarkemmin. Toisethan noita kiisteltyjä paperinpalasia keräävätkin - harrastus, josta hanaolutta juova voi vain haaveilla ;). Pullon ja hanan eroa voisi IT-insinööri verrata vaikka ADSL:ään ja kaapelimodeemiin: pullossa kullakin on "oma kaista", kun hanassa tyydytään "jaettuun kaistaan". No, ehkä tämä nyt oli pienoista yliromantisointia ... kyllä hyvä hanaolutkin hyvää on!
(Siirretty Olutwikiin)
Sivun koodia päivitetty 15.11.2008 klo 11:05:56