Tummien oluiden Torin pantua pillit pussiin on Helsinki Beer Festival Suomen ainoa kansainvälisen mittakaavan olutfestivaali. Tänä vuonna HBF täyttää 10 vuotta - katsokaamme lyhyesti, mitä se tarkoittaa oluen ystävälle...
Kymmenes HBF alkoi lehdistötilaisuudella, joka pidettiin tänään tiistaina 3.4. St.Urho's Pubissa. Paikalla olivat tietysti festivaalien järjestäjät, etunenässä Markku Korhonen ja Mikko Montonen. Lisäksi paikalla oli festareillekin kunniavieraaksi saapuva Michael Jackson, sekä joitakin kymmeniä innokkaita median edustajia.
Montosen hyvin lyhyen yleisen alustuksen jälkeen Korhonen astui puikkoihin, ja kertoi oleelliset detaljit tämänvuotisista festareista. Perinteisesti HBF:ään liittyy vuoden parhaiden juomien valinta. Viskit ja siiderit on jo valittu, oluet vasta lähempänä festareita (lopulliset tuomaroinnit lienevät taas ensimmäisenä festaripäivänä). Perjantaina 13.4. klo 17 - ammattilaistuntien päätteeksi - julistetaan sitten kilpailun tulokset.
Mikko Montonen ja Markku Korhonen kertoivat festarien tulevasta annista
Toimittajat (kuten minäkin) olivat etukäteen tutkineet festarien webbisivuja ja ihmetelleet, miksi kotimaisista maahantuojista niin harva vaivautui näytteilleasettajaksi. Nythän paikalla ovat Hartwall ja Sinebrychoff (molemmat varsin vaatimattomalla tuontivalikoimalla) - sekä tietysti Pikkulintu (jolla laatu vähintäänkin korvaa määrän :) - mutta Diamond Beer, Novovin, Malty, Servaali, Heinon Tukku ja Ultimator (eli yhteensä ehkä 80-90% tuontiolutmerkeistä) eivät ole mukana. Syytä tähän Korhonen ei lähtenyt sen kummemmin arvailemaan - totesi vain, että he tarjoavat maahantuojille mahdollisuuden olla mukana. Jos maahantuoja ei tarvitse tällaista markkinointia, tai ei muutoin halua olla mukana, ei HBF voi asialle mitään. No, näinhän se varmaankin on - mietityttää vain, liittyykö asiaan jotain henkilökemiallisia klikkejä, vai onko maahantuonti vain niin pientä bisnestä, ettei festareilla näkyminen maksa itseään takaisin...
Musiikkiviihdettä on jälleen luvassa täydeltä laidalta, ja tämä tuntui olevan lähellä järjestäjien sydäntä. Minua henkilökohtaisesti soitanta lähinnä häiritsee, kun ei kuule omia ajatuksiaan - mutta jokaiselle jotain lienee massafestarien henki. Myös monenlaista ruokaa on tarjolla. Toivoa sopii, etteivät kaikki istumapaikat ole silti täynnä ruoan- tai tupakankäryä. Jälkimmäinen lienee viimeistä kertaa läsnä festareilla, mikä on hieno asia!
Festivaalien teema oli pidetty tarkoituksella pimennossa tähän päivään saakka, mutta nyt sekin selvisi: teemana ovat pienpanimot, ja festivaalilla pyritäänkin tuomaan esiin "käsityöläispanimoiden oluita ja perinteisiä olutmakuja". Luvassa on lähinnä belgialaisia ja saksalaisia erikoisuuksia, sekä tietysti jo perinteeksi muodostunut brittiläinen real ale -osasto. Syynä teeman pimennossa pitämiseen on käytännöllinen: oluiden saapumisesta ei yksinkertaisesti ollut varmuutta ennen kuin vasta näin viime hetkellä. Nyt kuitenkin kaiken pitäisi olla kunnossa, ja HBF:n omien maahantuontien ilmaantua listalle lähipäivinä.
Festivaaleille tehty 10-vuotisjuhlaolut on ainakin numeroiden perusteella mielenkiintoinen tuttavuus: Vahvasti humaloitu (130 EBU!), jenkkivaikutteinen ale on humaloitu Admiral- ja Amarillo-humalilla, ja mallasta on käytetty neljää eri tyyppiä. Alkoholia löytyy miellyttävän alhaiset 6,2%. Pikaisen maistamisen perusteella ulkonäkö on kohdallaan, tuoksu erinomainen ja maku varsin hyvä - joskaan ei ehkä ihan tasapainossa. Lähinnä mieleen tulee Nøgne Ø IPA, joka on myös vastaavalla tavalla hiivainen ja erittäin maltainen humalapommi. Ehdottomasti maistamisen arvoinen juhlaolut, jonka myötä Suomen katkerimman oluen tittelistä ei tarvitse enää kiistellä Plevnan ja Stadin välillä!;)
Lasissa Stadin Celebration Ale, vaahto jo laskeutuneena
Michael Jackson sai lopulta puheenvuoronsa, ja tarinoi varsin vapaamuotoisesti varttitunnin. Sinänsä ihan viihteellistä ja mielenkiintoista juttua - mutta ei juuri HBF:ään liittyvää. Jackson kehui mm. suomalaista olutkulttuuria verrattuna muihin pohjoismaihin, sekä paikallisten toimittajien rentoa otetta. No, asioista voi olla monta mieltä... Montonen katkaisi lopulta puheen varsin äkisti, koska oli aika siirtyä maistamaan Roininen Oy:n tarjoamia makkaroita ja valkoviinissä haudutettua hapankaalia (joita toki löytyy myös festareilta).
Michael Jacksonilla olisi kerrottavaa riittänyt vaikka koko illaksi
Itse festarien tarjonnasta onkin puhuttu jo paljon foorumilla, mutta kerrataan nyt sama täällä...
Ennen ammattilaistuntien alkua pidettiin taas lehdistötilaisuus.
Tapio Kangas-Heiska, Sinebrychoff, kertoi siis Koffin Portterin historiasta. Vuonna 1988 kokeiltiin vuosikertaportteria, eli oluen annettiin kypsyä neljä vuotta ennen pullotusta. Kuulemma hävikkiä oli jonkin verran tuon neljän vuoden aikana, ja lopulta pulloihin päätyi hieman vähemmän tavaraa kuin mitä oli tarkoitus. Hyvällä tuurilla voi vielä jostain tuollaisen '88 päivätyn pullon löytää.
Ilkka Hyttinen Hartwallilta kertoi hieman Classic Porterista, joskin hänellä ei ollut hirveästi kokemusta portterien tekemisestä. Hänen mielestään olisi kiva tehdä muunkinlaisia oluita, mutta Hartwallin mittakaavassa kokeiluoluista tulee liian pieniä eriä, jotta ne kannattaisivat taloudellisesti. Tästä esimerkkinä mainittiin Spalter Pils ja vastaavat kokeilut joitakin vuosia sitten. Hän painotti myös sitä, että kaikki Classic-sarjan tuotteet (myös White lager) ovat täysmallastuotteita.
Rami Aarikka Laitilan panimolta kertoi lyhyesti noin kuukauden historian omaavasta Kukko Portterista. Sitä tehtiin koe-erä (olikohan 5000 litraa?), joka "meni heti" ravintoloissa. He kuitenkin säästivät tuosta erästä kolme tankillista, joista kaksi + yksi vajaa saatiin nyt festareille. 1-2 viikon päästä he saavat uuden panimolaitteiston, jonka myötä kapasiteetti kasvaa ja myös uusia tuotteita on tarkoitus saada markkinoille. Detaljina mainittakoon, että he kuulemma tekevät koesatsit kotipanimotyyliin 30 litran kattilassa... Mahdolliset uutuustuotteet tulevat nykyisistä Kukoista poiketen pulloon, sillä painettuja tölkkejä pitää tilata valtavia määriä.
Neil Sharp, Innis & Gunn:in panimomestari Dougal Sharpin veli, kertoi vuonna 2003 perustetun panimonsa (nimi tulee muuten veljesten toisista etunimistä) historiasta. Dougal Sharp oli 2002 tekemässä viskifirmalle "oluella maustettua" viskiä, jossa ensin pidetään olutta tammitynnyreissä, kaadetaan olut pois, ja laitetaan viski tilalle ottamaan itseensä oluen tammeen jättämää makua (henkilökohtaisesti läimisin tällaisia oluenraiskaajia molemmille poskille!). Työntekijät olivat onneksi - kaadettuaan ensin suuren osan pois - ryhtyneet maistelemaan olutta, ja totesivat sen olevan varsin hyvää. Saman totesi panimomestari, ja "uusi" tammikypsytetty olut oli syntynyt. Alku on ainakin ollut lupaava, sillä olutta myydään jo Brittien lisäksi Pohjoismaissa, sekä USAssa ja Kanadassa.
Lopuksi estradi luovutettiin Michael Jacksonille, joka vuolaasti kertoi ja rönsyili jälleen vaikka mitä. Hän pyöri ja heilui kuin väkkärä, mikä johtuu 10 vuotta sitten diagnosoidusta Parkinsonin taudista. Hän osaa jo kääntää tilanteen huumoriksi toteamalla näyttävänsä "hullulta professorilta", mutta vakuutti ettei ole hullu. Parkinson on kyllä tauti, jota ei voisi toivoa pahimmalle vihamiehelleenkään. Jackson kertoi, kuinka hän aamulla herätessään ei pääse sängystä ylös ennen kuin on pumpannut itsensä täyteen lääkkeitä. Eilen tila oli huomattavasti pahempi kuin pari viikkoa sitten olleessa lehdistötilaisuudessa, jossa hän lähinnä vaikutti hieman hitaalta ja väsyneeltä. Liikuttavan puheenvuoronsa lopuksi hän painotti sitä, miten tärkeää toimittajien on kertoa ihmisille, miten hieno ja rakastettava asia hyvä olut on. Tämä on erinomainen neuvo, jota olen yrittänyt noudattaa, ja yritän jatkossakin!
Vuoden Olut: Severin Extra IPA
Vuoden Olutravintola: Pikkulintu
Pohjahiiva, alle 6%:
Pohjahiiva, yli 6%:
Pintahiiva, alle 6%:
Pintahiiva, yli 6%:
Pienpanimot, pohjahiiva:
Pienpanimot, pintahiiva:
Pikkulintu oli siis illan suurin voittaja, ja kirjaimellisesti puhdisti pöydän palkinnoista. Pintahiivasarjan kaikki palkinnot, niin alle kuin yli 6-prosenttisten sarjassa menivät Pikkulinnun tuomille oluille. Vastuskaan ei tosin ollut yhtä kova kuin menneinä vuosina - suurin osa maahantuojista kun oli poissa festareilta. Myös Vuoden Olutravintolan sahtihaarikka matkasi Puotilan pieneen mutta sitkeään putiikkiin. Onnea Markulle, hieno suoritus!!
Pienpanimosarjan ja koko festarien parhaan oluen tittelin voitti Pikkulinnun Plevnalla teettämä Severin Extra IPA. Itse en pitänyt olutta kovinkaan tasapainoisena, vaan lähinnä karkeana humalakeittona - mutta ilmeisesti raati oli toista mieltä. Ehkä täytyy maistaa sitä uudelleen, josko uudet keitokset olisivat parantaneet tilannetta... Pienpanimosarjaan oli kyllä oluita otettu hieman sattumanvaraisesti, koska esim. lähes kaikki Pikkulinnun tuonnit olisi voinut yhtä hyvin sijoittaa sinne.
Kritiikkiä festareista kahdella sanalla: meluisa savusauna!
Aamulla herätessä kurkku oli käheä, eikä ääni tahtonut lauantaiaamuna kulkea, vaikka poistuin perjantaina festareilta jo 19:45. Tämä johtuu osin tupakansavusta, jota oli varsinkin yleisötuntien alettua joka paikassa, osin taas jatkuvasti ja isolla volyymilla soitetusta taustamusiikista.
Festareilla on "savuton" alue esiintymislavan ympäristössä, mutta koko sinänsä isolla alueella on vain muutama hassu pöytä! Lisäksi melkein mitä tahansa juomaa hakiessaan, lasia pestessään, tai vessassa käydessään joutuu kulkemaan savusumun läpi. Kaikki kunnia muuten Markku Korhoselle festarien järjestämisestä, mutta himotupakkamiehenäkin voisi hieman ajatella meitä muita! Onneksi ensi vuoden festareilla tilanne on jo aivan toinen...
Toinen kritiikki kohdistuu taustamusiikkiin: juuri tuolla savuttomalla alueella oli kaikkein pahin möykkä, joka alkoi heti ammattilaistuntien alettua kello 12, ja tietysti vain paheni siinä vaiheessa kun soittajat aloittivat klo 21 - tosin tuolloin olin itse jo kotona. Ei kertakaikkiaan mene jakeluun, miksi rokin pitää soida täysillä myös ammattilaistunneilla, jolloin olisi tarkoitus keskustella muiden olutihmisten kanssa ja luoda kontakteja. Ei se onnistu diskossa, kiitos vaan! Tähän ei valitettavasti mikään uusista laeista auta, mutta järjestäjät voisivat hieman käyttää omaa järkeään. Musiikki oli jälleen lauantaina häiritsevän lujalla (kännykän desibelimittarin mukaan noin 85 dB, huippukohdat noin 90 dB). Kävin pyytämässä volyymin hiljentämistä, ja tähän myös suostuttiin. Loppuiltapäivä sujuikin huomattavasti miellyttävämmissä merkeissä, ja enää hiljalleen savuttomalle puolelle lonkeroitaan levittänyt tupakansavu häiritsi olutnautiskelua... Kiitos henkilökunnalle ymmärryksestä!
Pienenä detaljina voisi vielä kritisoida festarien olutlasimalleja. Miksi niiden pitää olla massiivisia, 7 desin vetoisia puikuloita, jotka eivät oikeastaan sovi minkään oluttyylin maisteluun? Paljon parempi vaihtoehto olisi jokin tulppaanilasi tai vastaava, enintään puolen litran vetoinen lasi. Tämän vuoden mallista tyypillinen desin maisteluannos jää 20 sentin päähän nenästä, mikä ei ainakaan helpota aromien etsimistä! Moni olikin älynnyt ottaa oman lasin mukaan, jolloin pientenkin annosten maistelu oli mukavampaa.
Festareilla kerättiin palautetta lomakkeen muodossa, ja vastanneiden kesken arvotaan matka Stockholm Beer & Whisky Festivalille. Tuosta tapahtumasta voitaisiinkin ottaa oppia HBF:ään. Tapahtuma oli savuton jo ennen Ruotsin uutta tupakkalakia, eikä taustamusiikki ollut ainakaan niin lujalla, että keskustelu olisi häiriintynyt. Valitettavasti palautelomakkeessa ei ollut mahdollisuutta kritisoida oikeasti pielessä olevia asioita. HBF lieneekin todellisuudessa tarkoitettu enemmän bilettämiseen, kuin oikeaan oluista nautiskeluun...
Vielä tiedoksi festareilla olleille: Pikkulinnun tiskillä hanassa ollut Ølfabrikken Forår oli 5,5- eikä 9-prosenttista - siis vuoden 2007, eikä 2006 versiota. Hinnastossa oli väärän vuoden olut.
Sivun koodia päivitetty 29.04.2007 klo 10:37:28